Matkailukokemuksen laajentaminen – vai supistaminen?

”Virtuaalimatkailu ei välttämättä korvaa reaalimatkailua – ei ainakaan vielä vuonna 2020 – mutta se voi laajentaa matkailukokemusta” Näin toteaa Outi-Maaria Palo-oja blogissaan (http://palo-oja.fi/2009/05/14/matkailun-tulevaisuus-2020/) En kiistä laisinkaan sitä totuutta, että verkkoliiketoiminta laajentaa palveluntarjoajien mahdollisuutta luoda mielikuvia kohteista asiakkaiden mielessä ja että tästä hyötyvät kaikki osapuolet. Haluaisin kuitenkin esittää hieman kriittisemmän näkökulman tähän ajatteluun siltä lähtökohdalta, että virtuaalimaailma myös yksinkertaistaa hyvin paljon kohteista tuotettua ja saatua kuvaa, sillä aivan kaikkeahan ei voi internetiinkään laittaa, se olisi jo resurssienkin puolesta aikalailla mahdotonta. Saati sitten jos ajattelee esimerkiksi New Yorkin tai Pekingin kaltaisia suurkaupunkeja, niin miten niistä antaa virtuaalisesti kattavan kuvan?

Matkailukokemuksen laajentumisella tarkoitetaan lähinnä sitä, että kokemus ei enää rajoitu itse matkalla oloon, vaan matkaa voi ikään kuin fiilistellä jo etukäteen katselemalla kuvia internetistä ja matkan jälkeen sitten niin omia kuin ennen matkaakin katsottuja kuvia selaillessa. Tällä tavoin ajateltuna matkailijalla on jo matkalle lähtiessään pää täynnä kuvia ja kyky havainnoida pohjautuu entiseen tietoon. Usein kuuleekin matkatoverien sanovan jonkin kohteen olevan kuvankaunis tai postikorttimainen, viitaten näin ollen kohteen virtuaalisuuteen. Kun sitten saavutaan kohteeseen, matkailijat alkavat heti ottaa kuvia, joiden kohteet useimmiten kumpuavat ennen matkaa nähdyistä kuvista. Matkaaja ikään kuin kokee kohteen tärkeäksi muistettavaksi, kun sitä on jo aikaisemmin nähnyt kohdetta markkinoivilla sivustoilla.

Toki matkailukokemus laajenee ajallisessa mielin ja siinä suhteessa, että kokemus ei ole pelkästään fyysisesti kohteeseen sidottua. Mitä kuitenkin itse kokemukseen, elämykseen, tulee supistaa tällainen virtuaalimaailma jollakin tapaa mahdollisuuksia kokea kohde omin silmin. Omien kokemusteni mukaan kohteita kuvaavilla sivustoilla näytetään pääosin vain kohteiden suurimpia ja merkittävimpiä nähtävyyksiä, jolloin kaikki pienet yksityiskohdat jäävät vaille huomiota. Voi toki olla, että jossakin on tietoa myös näistä massaturisteja kiinnostavista nähtävyyksistä, mutta tuskin keskivertomatkaajalla kuitenkaan on motivaatiota käyttää liian paljon aikaa tällaisen tiedon etsintään. Tässä kohdin siis pointtini matkailukokemuksen supistumisesta tähdentyy, kun virtuaalinen massamedia tuottaa tietynlaista kuvaa, joka sopii valtavirroille. Silloin eräänlainen subjektiivisuus katoaa, ja matkailukokemuksesta tuotetaan jokaiselle samanlaista kuvien muodossa. Panoramakuvilla pyritään luomaan todellista kuvaa kaupungeista, mutta niitäkään ei voi jokaiseen kadunkulmaan asentaa.

Törmäsin tätä alustusta kirjoittaessani vanhaan blogikirjoitukseen, jossa kerrottiin huhusta, jonka mukaan Google on avaamassa Second Lifen kanssa kilpailevan virtuaalimaailman (http://matkailumarkkinointi.blogspot.com/2007/09/google-avaa-oman-virtuaalimaailmansa.html). Idean mukaan virtuaalimaailma perustuisi oikeaan maailmaan, jossa olisi mahdollista seikkailla todellisiin esikuviin perustuvissa ympäristöissä. Ilmeisesti tämä hanke ei ottanut tuulta alleen, sillä tutkiessani asiaa enemmän löysin uutisen, jossa kerrottiin vetämään toivotulla tavalla ja kyseinen ohjelma, Lively suljettiin joulukuussa 2008. Vaikka ohjelma ei varsinaisesti ollut matkailuntuottajien hyväksikäyttämä, etsivät omatoimimatkaajat, ja mikseivät muutkin, varmasti tätä kautta mielikuvia kohteista, joihin matkustaa. Tällaisten hankkeiden keksiminen ja se tosiasia, että esimerkiksi Second Lifellä käyttäjiä on yli neljätoista miljoonaa, kuvastaa kuitenkin osaltaan sitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita mahdollisuudesta saada ja luoda itselleen mielikuvia kohteista jo ennen matkaa ja laajentaa näin ollen kokemustaan, mikä ei periaatteessa ole huono ajatus. Kuitenkin olisi hyvä pitää mielessä myös oma subjektiivinen kokemuksen muodostuminen eikä luottaa sinisilmäisesti virtuaalimaailmasta saatuihin kuviin.

Tuija Härkönen esittää bligikirjoituksessaan mielenkiintoisen näkemyksen elämyksistä: ” Kyse on kokonaisvaltaisesta ajattelusta ja sen huomioimisesta miltä joku asia näyttää, tuntuu, maistuu, tuoksuu, kuulostaa. Pienet yksityiskohdat ovat suurten elämysten ydin” (http://matkailumarkkinointi.blogspot.com/2008/01/elmyksi-ei-myyd-elmyksill-vieraileva.html). Tämä näkemys on mielestäni varsin osuva kriittiseen ajatteluuni matkailukokemuksen laajentumisesta juuri kokemuksen kannalta, sillä kokemuskin on hyvin läheisesti liittyvä fyysiseen kontaktiin ja henkiseen kokemiseen paikan päällä. Muualta saaduilla kuvilla voi kyllä matkailukokemusta vahvistaa (juuri etukäteisen fiilistelyn ja jälkeen tapahtuvan muistelun kautta), mutta varsinaisesti laajentua se ei mielestäni voi.

Lähteet:

Tursimi, turisti ja kulttuuri-opintojakson luennto, Turku 8.-10.10.2008

Moyle, Brendt D. ja Croy, W. Glen 2009. Media in the previsit stage of the tourist experience: Port Campbell National Park. Tourism Analysis, Vol. 14: 199-208.

www.secondlife.com

http://www.lively.com/goodbye.html