sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Arvokkain omaisuus

Ville Rajamäki julistaa verkkokaupan käytettävyyttä käsittelevässä blogissaan, että kotisivut ovat arvokkainta mitä voi olla. Kotisivut ovat paitsi käytännön työkalu, jota asiakkaat hyödyntävät etsiessään tietoja ja tehdessään ostoksia, myös yrityksen sähköinen käyntikortti, joka vaikutusta imagoon ei tule aliarvioida. Tilastokeskuksen mukaan internetiä käytti vuonna 2008 tavaroita ja palveluita koskevaan tiedonetsintään 80 % ja matka- ja majoituspalveluiden selailuun 70 % kaikista (suomalaisista) käyttäjistä.


Kieltenopiskelijana kiinnostuin siitä, kenelle suomalaiset kotisivujaan haluavat esitellä. Useilla julkisen sektorin matkailualan toimijoilla, esim. kaupunkien omilla sivustoilla, löytyy tietoa myös muilla kielillä kuin suomeksi, useimmiten vähintäänkin englanniksi, ja ruotsiksi, mutta myös mm. venäjäksi, saksaksi ja ranskaksi sekä monilla muilla kielillä. Matkailualan yrityksillä kielivalikoima vaihtelee myös. On sellaisia yrityksiä, joilla löytyy sivut vain suomeksi, ja sellaisia, joilla sivut on käännetty useille kielille. Internet lukuisine ilmaissovelluksineen, mm. Skype, luo tasapuoliset mahdollisuudet pienemmillekin toimijoille päästä mukaan globaaleille markkinoille (Schindehutte, Morris & Leyland, 2008, 277). Tällöin on mielestäni sulaa mahdollisuuksien hukkaamista, ja vielä erityisesti matkailualalla, jos sivujen kielivalikoima on suppea.


Myös Buhalis (2003, 122) korostaan internetin merkitystä ja mahdollisuuksia matkan suunnittelussa ja varaamisessa. Hänen mukaansa merkittävimpiä esteitä matkailupalveluiden ostamiselle internetin kautta ovat mm. epäselvät matkasuunnitelmat, luottokorttien käytön turvallisuus, tuotteiden immateriaalisuus, luottamuksen puute, tuntematon yritys, virheiden pelko, ei havaittu mahdollisuutta tehdä ostokset internetissä, perinteisten matkatoimistojen arvostus ja halu asioida henkilön kanssa ja huoli tietosuojasta. Uskoisin, että omalla äidinkielellä, tai edes englanniksi laadittu huolellinen käännös lisää yrityksen uskottavuutta potentiaalisen asiakkaan silmissä, helpottaa tiedonhakua, matkasuunnitelmien laadintaa ja ostopäätösten tekoa sekä vähentää virheiden pelkoa, kun asioita voi selvittää kielellä, jonka hallitsee.

Lähteet


Buhalis, D. (2003) eTourism. Information technology for strategic tourism management. Essex: Pearson Education Limited.

Rajamäki, V. (2009). Kymmenen suositusta kotisivun käytettävyyteen. Blogikirjoitus. http://verkkokaupankaytettavyys.blogspot.com/2009/04/kymmenen-suositusta-kotisivun.html. Vierailtu 2.5.2010.

Schindehutte, M., Morris M., & Leyland, P.F. (2008). Rethinking marketing. The entrepreneurial imperative. Prentice Hall.

Tilastokeskus (2008) http://www.stat.fi/til/sutivi/2008/sutivi_2008_2008-08-25_tau_001.html. Vierailtu 2.5.2010.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Uskottava Suomi-kuva

Pakkohan tähän Suomi-brändiin on jotain sanoa. Stubb ja muut kansakunnan toivot löivät viisaat päänsä yhteen muodostaen maabrändityöryhmän tarkoituksenaan kiillottaa Suomi-kuvaa. Aikaa työryhmällä on vuoden 2010 loppuun (Markkinointi ja mainonta -lehti 2008). Matkakohteenhan voi brändätä siinä missä minkä tahansa muun tuotteen, miettikääpä esimerkiksi New Yorkia, Thaimaata tai Lappia. Mielenkiinnolla odottakaamme, millaisia johtopäätöksiä ryhmältä syntyy.


MTV3 (2007) uutisoi Matkailunedistämiskeskuksen kehittelemästä uudesta Suomi-kuvasta jo vuotta aiemmin: MEK:n työryhmän mukaan Suomea myydään adjektiiveilla luotettava (credible), myönteisesti vastakohtainen (contrasting), luova (creative) ja rento tai viileä (cool), eli englanniksi 4 C’s.


Myös Jari Tervo otti Uudessa Suomessa ilmestyvässä kolumnissaan kantaa Suomi-kuvan luomiseen, ja totesi sen olevan Ulkoministeriölle loputon suo. Suomi-brändiä kun luo ensinnäkin työryhmän lisäksi 5 miljoonaa muutakin ihmistä, ja toisekseen Tervon mukaan ”missio on mahdoton, kun muistaa, että maapallon noin seitsemästä miljardista ihmisestä noin seitsemällä miljardilla ei ole minkäänlaista mielikuvaa Suomesta”.


Brändejä on taloustieteissä ja erityisesti markkinoinnin yhteydessä tutkittu paljon. Schindehutte, Morris & Leylandin (2008, 146, 169–193.) mukaan brändi ei ole sama kuin tuote; siihen liitettään erilaisia arvoja ja hyötyjä itse tuotteen ominaisuuksista riippumatta. Sen avulla tuote on mahdollista erottaa kilpailijoiden vastaavista, ja toisaalta se tarjoaa keinon kuluttajille rakentaa omaa identiteettiä. Perinteisen näkemyksen mukaan brändin luoja vastaa sen kehityksestä ja merkityksen luomisesta sille, ja kommunikointi asiakkaille koostuu yrityksen monologista. Viestintäteknologian, mm. sosiaalisen median, kehittymisen myötä myös asiakkaat, jotka aiemmin olivat markkinointiviestinnän passiivisia vastaanottajia, osallistuvat aktiivisesti brändäykseen. Nykyisin brändi on ensinnäkin yrityslähtöisen markkinoinnin, toisaalta asiakkaiden luoman sisällön ja kolmanneksi asiakasyhteisöjen yhdistelmä. Yritys markkinointiosastoineen ei enää voi yksin hallita ja muokata brändejään, vaan kuluttajat ovat ”kaapanneet” brändit omikseen. He myös uudelleenmäärittelevät markkinointiviestintää: yritysten markkinointiviestintä koetaan epäluotettavaksi propagandaksi. Kulutusvalinnoissa kuunnellaan mieluiten toisten kuluttajien neuvoja ja kokemuksia.


Tämä kehitys tuntuu jääneen Suomen markkinoinnissa huomaamatta. Luotetaan edelleen, että yrityksen markkinointiosasto hoitaa homman, ja että Suomi-brändi voidaan kasata virkamiesvoimin leikkaamalla ja liimaamalla kivan kuuloisia ominaisuuksia tuotteeseen. Uskotaan, että yhdensuuntainen hehkutus markkinoijilta kuluttajille tehoaa, kun päinvastoin pitäisi keskittyä luomaan positiivista puskaradioefektiä, joka uskottavuudessaan voittaa MEK:n blogit mennen tullen. Suomi-brändiä luovat juuri ne 5 miljoonaa muuta suomalaista. Heidän kanssaan matkailija on tekemisissä, ja heidän tekemisistään matkailija raportoi tuttavilleen. Ei virkamiesten.


Eihän siis enää näitä ihquja, päälle liimattuja kirjainlyhenteitä, eihän? Käsi ylös, jonka mielestä on todennäköistä, että lähdettiin liikkeelle siitä, mitkä adjektiivit kuvaisivat Suomea, ja jälkeenpäin huomattiin, että näistähän kaikki alkavat hienosti samalla kirjaimella. Miten sattuikaan. Sanavalinnoista voidaan myös olla montaa mieltä, mutta itseäni hieman häiritsee, että sana ’credible’ voidaan kääntää suomeksi luotettavaksi mielessä ’uskottava, vakuuttava’. Voin olla väärässä, mutta näkisin, että luotettavalla (reliable) ja uskottavalla (credible) on eroa. Ai niin, mutta kun ”reliable” ei ala C-kirjaimella…



Ps. Onko muilla valtioilla brändityöryhmiä? Onko minkään maan mikään ministeriö onnistuneesti luonut brändiä? Ovatko ruotsalaiset hoitaneet tämänkin paremmin? Auttaisiko, jos vaihdettaisiin kansa?



Lähteet

MTV3-STT. (2007). Suomi on tulevaisuudessa Cool. Julkaistu 28.08.2007. http://www.mtv3. fi /matkailu/arkisto.shtml?555864

Schindehutte, M., Morris M., & Leyland, P.F. (2008). Rethinking marketing. The entrepreneurial imperative. Prentice Hall.

Seppälä, J. (2008). Jorma Ollila luomaan Suomelle maabrändiä. Markkinointi & Mainonta. Julkaistu 16.9.2008. http://www.marmai.fi/uutiset/article131287.ece

Tervo, J. (2010) Suomi-kuva. Uusi Suomi. Julkaistu 26.3.2010. http://www.uusisuomi.fi/ nakokulmat/jaritervo/suomi-kuva

torstai 25. maaliskuuta 2010

Numerotietoa brittien matkailusta

TravelMole tarjoaa vähän tutkittua tietoa bloggaamisen innoittajaksi. Mitäpä sanotte esimerkiksi seuraavista väitteistä?

74 prosenttia 25-44 -vuotiaista briteistä ostaa matkansa verkkokaupasta. Eniten perinteisiä matkatoimistoja suosivat 16-24 -vuotiaat.

Expediaa käyttää 25 prosenttia, TripAdvisoria ja lastminute.comia 22 %, Google Mapsia 17 % ja Google Earthiakin 14 % matkapäätöstensä tukena.

Puolet yli 45-vuotiaista matkailijoista kirjoittaa arvioita ja suosituksia matkoista verkkoyhteisöihin.

“The internet dominates the supply of information about holidays and travel destinations and has effectively extended the power of word of mouth recommendations."

Total Media director Nick Oram

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Google on kaveri, myös virtuaalimatkailussa

Viime aikoina on ollut paljon puhetta tästä Googlen lanseeraamasta Street Viewsta (http://maps.google.com/help/maps/streetview/). Kun ensimmäisen kerran kuulin koko hommasta, tulin itseasiassa hyvin iloiseksi - nyt pääsen katselemaan kaikkia sellaisia paikkoja, joissa olen ennen asunut, tai miltä uusi talomme näyttää. Samalla tajusin, että tämän sovelluksen avullahan pääsee katsomaan suurta osaa mailmaa ja myös siis turistikohteita vain muutamalla hiirenklikkauksella. Kuten Susanna omassa blogitektstissään tässä alempana on maininnut, on useilla matkailusivustoilla esitelty vain kohteiden "pääkohteet". Siihen verrattuna Street viewhän on aivan oivallinen keksintö!

Tämän avulla pääsee kiertelemään matkakohteita, vähän second lifen (www.secondlife.com) tapaan. Yksi seikka, joka hyödyttää varmasti monia matkailijoita, on se, että tästä pääsee näkemään hotellin laajemassa ympäristössä. Sen sijaan, että näkisi kuvan hotellista ja huoneista, voi Street Viewn avulla kulkea esim. hotellilta turistikohteisiin ja nähdä samalla, millaisella alueella hotelli oikeasti sijaitsee. Mm. Suomessa karttaa kuvatessa tallentui kameralle hieman epämiellyttäviäkin tilanteita (esim. puliukot sammuneina puiston penkillä jne...), mutta näitähän ei turistioppaissa näytetä - olkoonkin, että sammuneet spurgut ovat valitettavasti arkipäivää lähes joka paikkakunnalla. Tämän avulla kohteista voi saada laajemman kuvan, kuin mitä vain normaalien nettisivujen ja matkatoimistojen kautta.

Tätä palvelua olisin itse kaivannut pari vuotta sitten matkatessani Roomassa. Olimme varanneet hotellin hieman keskustan ulkopuolelta ja nähneet siitä kuvia, jotka vaikuttivat hyviltä. Hotellissa itsessään ei ollut mitään vikaa - huoneet olivat isoja, ruuat hyviä ja yhteydet keskustaankin aivan loistavat huolimatta etäisyydestä. Lähdimme kuitenkin eräänä päivänä kävelemään hotellin ympäristöön pois keskustasta, ja löysimme itsemme puistosta, jossa oli paljon poliisiautoja kiertelmässä puistoa edestakaisin, ja jotka hidastivat aina tiettyjen miesporukoiden kohdalla. Tuli hieman Sopranos-fiilis poliisien ja mustiin pukuihin ja laseihin sonnustautuneiden karskien italialaisporukoiden keskellä. Jälkeenpäin kuulimme, että puistossa ihan oikeasti pyörii mafian porukkaa. Eipä tällaista oltu kerrottu eikä näytetty missään matkaoppaassa! Ja puisto siis sijaitsi muutaman korttelin päässä hotellistamme. Olen varma, että tällaiset tilanteet olisivat tallentuneet siinä missä suomalaiset sammuneet spurgutkin. Harmi, kun en muista enää hotellin nimeä enkä sijaintia, niin en pääse tarkastamaan, tallentuivatko mafiosot Googlen kartalle :)... Olisi ehkä se suunta kaupungista jäänyt näkemättä, jos olisin etukäteen nähnyt samanlaisen tilanteen. Virtuaalinen matkailukokemukseni olisi kyllä sinänsä laajentunut, mutta reaalinen sen sijaan ei.

Sari Matala on todennut teoksessaan "Matkailuportaali virtuaalituristin valintojen tilana" virtuaalitodellisuuden rikastuttaneen matkailua ja avanneen uusia mahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä niin turistin kuin matkailuelinkeinon parissa työskentelevänkin näkökulmasta. Vaikka Susanna alemmassa blogitekstissään kritisoikin virtuaalimatkailun laajentumista, on kuitenkin todettava, että tiettyyn pisteeseen asti virtuaalimatkailu mahdollistaa matkailijan kokemuksien laajentumisen. Ainakin arempien matkailijoiden kohdalla se voi toimia liikkeelle sysääjänä - kun ensin on uskaltautunut matkustamaan virtuaalitodellisuudessa, voi olla että virtuaalikokemukset jäävät sen verran kaihertamaan "vajavaisina kokemuksina", että ne halutaan jatkossa täydentää kokemalla ne ihan konkreettisesti reaalisessa maailmassa.


Lähteet:

www.secondlife.com
http://maps.google.com/help/maps/streetview
Sari Matala: Matkailuportaali virtuaalituristin valintojen tilana. 2004. Rovaniemi.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Matkailukokemuksen laajentaminen – vai supistaminen?

”Virtuaalimatkailu ei välttämättä korvaa reaalimatkailua – ei ainakaan vielä vuonna 2020 – mutta se voi laajentaa matkailukokemusta” Näin toteaa Outi-Maaria Palo-oja blogissaan (http://palo-oja.fi/2009/05/14/matkailun-tulevaisuus-2020/) En kiistä laisinkaan sitä totuutta, että verkkoliiketoiminta laajentaa palveluntarjoajien mahdollisuutta luoda mielikuvia kohteista asiakkaiden mielessä ja että tästä hyötyvät kaikki osapuolet. Haluaisin kuitenkin esittää hieman kriittisemmän näkökulman tähän ajatteluun siltä lähtökohdalta, että virtuaalimaailma myös yksinkertaistaa hyvin paljon kohteista tuotettua ja saatua kuvaa, sillä aivan kaikkeahan ei voi internetiinkään laittaa, se olisi jo resurssienkin puolesta aikalailla mahdotonta. Saati sitten jos ajattelee esimerkiksi New Yorkin tai Pekingin kaltaisia suurkaupunkeja, niin miten niistä antaa virtuaalisesti kattavan kuvan?

Matkailukokemuksen laajentumisella tarkoitetaan lähinnä sitä, että kokemus ei enää rajoitu itse matkalla oloon, vaan matkaa voi ikään kuin fiilistellä jo etukäteen katselemalla kuvia internetistä ja matkan jälkeen sitten niin omia kuin ennen matkaakin katsottuja kuvia selaillessa. Tällä tavoin ajateltuna matkailijalla on jo matkalle lähtiessään pää täynnä kuvia ja kyky havainnoida pohjautuu entiseen tietoon. Usein kuuleekin matkatoverien sanovan jonkin kohteen olevan kuvankaunis tai postikorttimainen, viitaten näin ollen kohteen virtuaalisuuteen. Kun sitten saavutaan kohteeseen, matkailijat alkavat heti ottaa kuvia, joiden kohteet useimmiten kumpuavat ennen matkaa nähdyistä kuvista. Matkaaja ikään kuin kokee kohteen tärkeäksi muistettavaksi, kun sitä on jo aikaisemmin nähnyt kohdetta markkinoivilla sivustoilla.

Toki matkailukokemus laajenee ajallisessa mielin ja siinä suhteessa, että kokemus ei ole pelkästään fyysisesti kohteeseen sidottua. Mitä kuitenkin itse kokemukseen, elämykseen, tulee supistaa tällainen virtuaalimaailma jollakin tapaa mahdollisuuksia kokea kohde omin silmin. Omien kokemusteni mukaan kohteita kuvaavilla sivustoilla näytetään pääosin vain kohteiden suurimpia ja merkittävimpiä nähtävyyksiä, jolloin kaikki pienet yksityiskohdat jäävät vaille huomiota. Voi toki olla, että jossakin on tietoa myös näistä massaturisteja kiinnostavista nähtävyyksistä, mutta tuskin keskivertomatkaajalla kuitenkaan on motivaatiota käyttää liian paljon aikaa tällaisen tiedon etsintään. Tässä kohdin siis pointtini matkailukokemuksen supistumisesta tähdentyy, kun virtuaalinen massamedia tuottaa tietynlaista kuvaa, joka sopii valtavirroille. Silloin eräänlainen subjektiivisuus katoaa, ja matkailukokemuksesta tuotetaan jokaiselle samanlaista kuvien muodossa. Panoramakuvilla pyritään luomaan todellista kuvaa kaupungeista, mutta niitäkään ei voi jokaiseen kadunkulmaan asentaa.

Törmäsin tätä alustusta kirjoittaessani vanhaan blogikirjoitukseen, jossa kerrottiin huhusta, jonka mukaan Google on avaamassa Second Lifen kanssa kilpailevan virtuaalimaailman (http://matkailumarkkinointi.blogspot.com/2007/09/google-avaa-oman-virtuaalimaailmansa.html). Idean mukaan virtuaalimaailma perustuisi oikeaan maailmaan, jossa olisi mahdollista seikkailla todellisiin esikuviin perustuvissa ympäristöissä. Ilmeisesti tämä hanke ei ottanut tuulta alleen, sillä tutkiessani asiaa enemmän löysin uutisen, jossa kerrottiin vetämään toivotulla tavalla ja kyseinen ohjelma, Lively suljettiin joulukuussa 2008. Vaikka ohjelma ei varsinaisesti ollut matkailuntuottajien hyväksikäyttämä, etsivät omatoimimatkaajat, ja mikseivät muutkin, varmasti tätä kautta mielikuvia kohteista, joihin matkustaa. Tällaisten hankkeiden keksiminen ja se tosiasia, että esimerkiksi Second Lifellä käyttäjiä on yli neljätoista miljoonaa, kuvastaa kuitenkin osaltaan sitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita mahdollisuudesta saada ja luoda itselleen mielikuvia kohteista jo ennen matkaa ja laajentaa näin ollen kokemustaan, mikä ei periaatteessa ole huono ajatus. Kuitenkin olisi hyvä pitää mielessä myös oma subjektiivinen kokemuksen muodostuminen eikä luottaa sinisilmäisesti virtuaalimaailmasta saatuihin kuviin.

Tuija Härkönen esittää bligikirjoituksessaan mielenkiintoisen näkemyksen elämyksistä: ” Kyse on kokonaisvaltaisesta ajattelusta ja sen huomioimisesta miltä joku asia näyttää, tuntuu, maistuu, tuoksuu, kuulostaa. Pienet yksityiskohdat ovat suurten elämysten ydin” (http://matkailumarkkinointi.blogspot.com/2008/01/elmyksi-ei-myyd-elmyksill-vieraileva.html). Tämä näkemys on mielestäni varsin osuva kriittiseen ajatteluuni matkailukokemuksen laajentumisesta juuri kokemuksen kannalta, sillä kokemuskin on hyvin läheisesti liittyvä fyysiseen kontaktiin ja henkiseen kokemiseen paikan päällä. Muualta saaduilla kuvilla voi kyllä matkailukokemusta vahvistaa (juuri etukäteisen fiilistelyn ja jälkeen tapahtuvan muistelun kautta), mutta varsinaisesti laajentua se ei mielestäni voi.

Lähteet:

Tursimi, turisti ja kulttuuri-opintojakson luennto, Turku 8.-10.10.2008

Moyle, Brendt D. ja Croy, W. Glen 2009. Media in the previsit stage of the tourist experience: Port Campbell National Park. Tourism Analysis, Vol. 14: 199-208.

www.secondlife.com

http://www.lively.com/goodbye.html

Asiakassuhteen muutos elektronisessa kaupankäynnissä

Matkailualan arvioidaan olevan yksi niistä toimialoista, joihin elektronisen kaupankäynnin lisääntyminen tulee vaikuttamaan, ja on suurelta osin jo vaikuttanut. Internetin välityksellä varattavat palvelut lisääntyvät ja poistavat välikäsiä matkan ja siihen liittyvien oheispalvelujen varaamisessa. Tämä aiheuttaa väistämättä muutoksia myös perinteisenä pidetyn palvelusuhteen kehittymisessä, kun enää ei tarvitse mennä matkatoimistoon virkailijan kanssa keskustelemaan matkan yksityiskohdista. Tässä blogikirjoituksessa keskityn lähinnä valmiiden matkapakettien varaamiseen matkatoimistojen verkkokaupasta.


Tästä murroksesta ei ole edes kauan aikaa, muistan hyvin kun vielä ensimmäistä ulkomaanmatkaani varten menimme perheen kanssa Aurinkomatkojen matkatoimistoon, jossa meitä palveltiin hyvin asiantuntevasti ja luotimme siihen, että kaikki sujuu matkan tullessa saumattomasti. Nykyään tuntuu, että matkatoimistoon mennään lähinnä keskustelemaan eri vaihtoehdoista, mutta varaaminen tehdään sitten omatoimisesti. Tällaisessa tilanteessa luottamusmekanismit ovat oleellisia, sillä palveluntarjoajat ja asiakkaat eivät ole entuudestaan tuttuja eikä fyysistä vuorovaikutusta ole. Matkailupalveluista puhuttaessa vielä tuotteita ei voi varsinaisesti nähdä eikä kokeilla etukäteen. Tunnetuimpien matkanjärjestäjien sivustoihin todennäköisesti luottamus on suuri, esimerkiksi Aurinkomatkoilla on hyvin tarkat ohjeistukset ja selitykset matkan varaamiseen internetistä (http://www.aurinkomatkat.fi/Atcomweb.aspx?RequestPage=CMS&p=CS00017_36717). Mutta kun sitten mennään hieman tuntemattomimmille sivuille, joilta matkan saa kenties hieman halvemmalla, varmasti tulee ajatelleeksi sivuston luotettavuutta, kun ei ole fyysisesti kontaktissa kenenkään kanssa.


Toinen lisähuoli matkailutuotteiden, kuten minkä tahansa tuotteen verkkokaupassa, myynnissä internetin välityksellä on asiakasuskollisuus (Mallat et al. 2007). Jo perinteistä palvelutapahtumaa miettiessä tulee ilmiselvästi esiin, hyvä palvelu saa aikaan asiakasuskollisuutta ja huono palvelu saa ihmiset vaihtamaan palveluntuottajaa. Verkkokaupassa asioiminen on hyvin paljon herkempää asiakasuskollisuuden puuttumiselle, sillä netissä on huomattavasti helpompi surffata kuin on kiertää matkatoimistosta toiseen. Vaikka tietyn matkatoimiston tarjoama matka olisikin kalliimpi kuin toisen, saa asiantunteva virkailija matkailijat vakuuttuneeksi toimiston kannattavuudesta ja asiakas palaa mitä todennäköisimmin toisellakin kertaa. Internetissä taas mahdollisuuksien turva mahdollistaa asiakkaiden vaihtaa palveluntarjoajaa kädenkäänteessä, kynnys siihen kun on matalampi. Verkkokaupassa myös kontaktit asiakkaaseen on vaikeampia hallita, joka on nostanut asiakkuudenhallinnan yhdeksi ajankohtaiseksi puheenaiheeksi elektronisessa kaupassa.


Asiakkuudenhallintaan palveluntuottajat ovatkin alkaneet luoda omia systeemejään osoittaakseen välittävänsä asiakkaistaan siinä missä perinteiset matkatoimistotkin, ja onhan se tosi, että verkkoympäristössä asiakastietojen kerääminen on hyvin helppoa. Kanta-asiakkaille on alettu luoda omia bonusjärjestelmiä ja maksujärjestelyjä (esimerkiksi FinnairPlus, Aurinkotili, omat sivut). Näillä keinoin pyritään osaltaan varmistamaan myös asiakkaiden uskollisuutta. Palvelun personointi on tässä kohdin oleellinen termi, ja sen pohjana on asiakasprofiili, jonka sisältämien asiakastietojen perustalta paleluja tarjotaan internetissä. Näin ollen palvelun sisältö, ulkonäkö ja toiminnot muokataan asiakkaan tarpeiden mukaan. Esimerkiksi Aurinkomatkojen sivuilla voi matkan räätälöidä täysin omannäköisekseen, varsinaisia perinteisiä pakettimatkoja ei siis näyttäisi enää olevan edes verkkokaupassa.


Verkkokauppa siis muuttaa asiakkaan ja palveluntarjoajan suhdetta pääasiallisesti siinä, että fyysinen kontakti häviää, joka toisaalta mahdollistaa vapaamman toimimisen ja omien mieltymysten täyttämisen. Toisaalta se kuitenkin aiheuttaa epävarmuutta, kun täyttä varmuutta ei aina ole. Lisäongelmia aiheuttaa myös se, että jos palveluntarjoajat laittavat suurimman osan toimistaan vain verkkokauppaan, rajoittaa tämä esimerkiksi vanhemman väestön matkustusta, kaikki kun eivät osaa internetiä käyttää. Mutta se on taas jo aivan toinen aihe.


Lähteet:

Mallat, N., Tinnilä, M., Vihervaara, T. 2004. Elektroninen kaupankäynti. Avainkäsitteistä ansaintamalleihin. Teknologiainfo Teknova Oy. Helsinki.


Etäopetus: verkkokauppa

tiistai 16. helmikuuta 2010

Vain taivas rajana?

Dynaaminen paketointi on yksi matkailun verkkokauppatoiminnan suurimmista haasteista. Samalla se kuitenkin tarjoaa myös yhden suurimmista mahdollisuuksista kehittää matkailua. Dynaamisella paketoinnilla tarkoitetaan siis sitä, että asiakas voi tehdä yhdellä varauksella laajemman matkavarauksen. Jotta monien eri tarjontalähteiden dynaaminen paketointi olisi onnistunutta, tulisi asiakkaan kokea kaikkien lähteiden olevan kuitenkin yhtä ja samaa. (Palo-Oja 2009.)

Selailin ennen tämän blogitekstin kirjoittamista myös muita dynaamiseen matkailuun liittyviä blogeja (mm. http://matkailumarkkinointi.blogspot.com/2008/09/dynaaminen-paketointi.html, http://tommillaonasiaa.wordpress.com/tag/dynaaminen-paletointi/), ja kaikissa kävi melko selkeästi ilmi, että Suomessa dynaaminen paketointi on edelleen melko alkeellista. Yritin löytää Suomesta sellaista palvelua, josta voisin ostaa koko loman alusta loppuun asti, mutta aika heikolta vaikutti - tähän päivään mennessä en ole onnistunut löytämään yhtään sivua, josta voisi varata kaikki matkan osat kerralla. Monessa paikassa pystyy varaamaan lennot ja hotellin, ehkä jopa varaamaan auton matkan ajaksi. Mutta se, että matkaan pystyisi varaamaan samalla erilaisia oheispalveluita, esimerkiksi Lapissa husky-ajaeluita, moottorikelkkasafareita yms. reissuja, jotka kuuluvat usein oleellisesti Lapin lomaan, tuntui olevan vaikeaa, lähes jopa mahdotonta. Esimerkiksi Levin sivuilla ehdin jo hetken iloita siitä, että täällä voi varata myös lisäpalveluita samassa järjestelmässä. Innostukseni oli kuitenkin ennenaikaista, sillä vaikka hotelin ja lennon pääsikin varaamaan samanaikaisesti, tarkoitettiin tässä lisäpalveluilla liinavaatteita ja siivousta (http://varaamo.levi.fi/intres/levi/pac/addons.aspx). Pelkillä liinavaatteilla en henkilökohtaisesti koe saavani juurikaan lisäarvoa, jos joudun varaamaan rinneliput, moottorikelkkailut yms. toisesta paikasta ja maksamaan monta eri laskua, sen sijaan, että saisin kaikki yhdestä paikasta yhdellä kertaa ja yhdelle laskulle.

Monilla kohteilla on kyllä nettisivuillaan hyvät yhteystiedot, ja saman alan yrittäjät on koottu yhden sivun alle (esim. http://www.saariselka.fi/index.php?id=6_55_74&la=fi) , mutta silti monen eri tuotteen ostaminen on tehty mielestäni turhan vaikeaksi. Jos asiakkaan tulee itse verrata eri ohjelmapalveluiden tarjoajien palveluita, ja lähettää mahdollisesti jopa tarjouspyyntöjä yriryksille, ei se mielestäni ole sen enempää dynaamista paketointia kuin parasta mahdollista palveluakaan. Siinä kyllä tuodaan asiakkaalle esille monia eri mahdollisuuksia, joista matkan sisällön voi koota, mutta asiakas tuskin kokee saavansa siitä niin suurta hyötyä, kuin jos dynaamista paketointia olisi todella mietitty yritysten keskuudessa. Matkatoimistot toki voivat koota asiakkaalle hänen toivomansa ohjelmat yhdellä hinnalla, mutta kuinka asiakas itse pystyisi samaan?

Käytettäessä dynaamista paketointia tulisi asiakkaan saada hyötyä siitä, että hän saa yhdestä järjestelmästä tehtyä koko varauksen. Suurin hyöty lienee hinta, joka tällä tapaa varattuna voisi olla alhaisempi, kuin yksittäisistä osista koottu matka. Asiakkaan kannalta tämä tietenkin on vain positiivinen asia - kukapa haluaisi maksaa enemmän kuin on tarve? Sen sijaan palveluiden tarjoajille tällainen dynaaminen paketointi voi olla hankalaa. Jos asiakkaalle tarjotaan kokonaista pakettia halvemmalla kuin yksittäisiä osia, niin kuinka palveluiden tarjoajat voisivat saada tasapuolisen hyvityksen asiakkaan saamasta edusta? Tämä lieneekin yksi syy, miksi dynaamista paketointia ei ole vielä otettu täysvaltaisesti käyttöön.

Jos tällainen dynaaminen paketointi jossain kohteessa otettaisiin jossain kohteessa käytäntöön, niin herää kysymys, kärsisivätkö asiasta sitten sellaiset asiakkaat, jotka eivät oikeasti tarvitse kaikkia lisäpalveluita? Joutuvatko he ikään kuin lisäpalveluiden ostajien maksumiehiksi? Nousevastko yksittäisten palveluiden hinnat, ts. tuleeko yksittäisten palveluiden hintoihin ilmaa, jotta dynaamisesti paketoidun palvelun ostajat saisivat pakettinsa halvemmalla verrattuna siihen, että he kokoaisivat matkan itse eri osista?

Mutta kuten tämän kirjoituksen alussa on jo todettu, voi dynaaminen paketointi olla yksi suurimmista mahdollisuuksista matkailun lisäämiselle. Oikein tehtynä se tarjoaa mahdollisuuden lisämyyntiin, ja yrityksen kasvulle on silloin vain taivas rajana. Suurimmat esteet dynaamiselle paketoinnille lienevät kuitenkin rahoitus, osaamattomuus ja haluttomuus edistää samalla myös muiden yritysten kasvua. Yritysten tulisikinm nähdä yhteistyö kaikkia osapuolia hyödyttävänä voimavarana, joka ei ole itseltä pois. Toivottvasti tulevaisuudessa dynaaminen paketointi hyödyttää selvästi sekä asiakkaita että palveluiden tarjoajia, sillä sehän se alkuperäinen idea on ollut.


[Teksti pohjautuu Outi-Maaria Palo-Ojan nettiluentoihin (2009) sekä Sirkku Laineen opinnäytetyöhön (2009) http://anjovisio.net/opinnayte_sirkkulaine.pdf ]